

Tuon päivän jälkeen Erno ei saanut Mariaa mielestään. Lopulta hänen oli pakko tehdä jotakin. Syvänpunainen ruusu ja ote yhdeltä hänen lempirunoilijoistaan löysivät tiensä tytön ovelle, ja kirje toisensa jälkeen syntyi kuin tyhjää vain. Hän oli jopa lähettänyt Marialle lipun taidenäyttelyyn nähdäkseen, oliko tämä lainkaan välittänyt hänen lähentymisyrityksistään. Tytön ilmestyttyä paikalle Erno tiesi saaneensa tämän kiinnostuksen, mutta silti ei uskaltanut tehdä aloitetta edetäkseen pidemmälle. Mitä jos Maria ei olisikaan kiinnostunut hänestä todellisena henkilönä? Tai jos tämä kuitenkin tuli paikalle pelkkää uteliaisuuttaan.

Erno omasta puolestaan ei vain saanut aloitettua keskustelua, ei sitten mitenkään. Monta kertaa hän oli jo päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni, mutta tilaisuus toisensa jälkeen meni käyttämättömänä ohi. Kun hän yritti kävellä tytön luo, veri tuntui valahtavan jalkoihin, suuta kuivasi, huimasi ja sydän löi niin, että varmaankin koko kauppa kuuli. Erno tunsi olevansa umpikujassa, josta ei löytänyt tietä ulos.
*****








*****



Aivan toinen asia sitten olikin se, mitä hän muuten ajatteli miehestä. Joonas tosiaan tuntui olevan kiinnostunut, ja varmasti jossain vaiheessa ottaisi asian puheeksi. Halusiko Maria todella odottaa salaisen ihailijan yhteydenottoa, jota ei kenties koskaan edes tulisi? Joonas sen sijaan oli todellinen. Hän oli hauska ja miellyttävä, hän jakoi Marian kiinnostuksen lapsiin ja oli vain muutaman vuoden vanhempi. Mitä hän oikastaan edes tiesi tuosta toisesta ihailijastaan? Tämä ei ollut paljastanut itsestään varsinaisesti mitään. Ehkäpä koko asia olikin vain jonkun kummallinen pila tai joku epämääräinen koe. Miksi muuten mies ei vieläkään ollut paljastanut itseään, vaikka ensimmäisestä ruususta oli jo niin pitkä aika?
*****

Lääkärit eivät voineet tehdä enää mitään. Vauva syntyi alle kahden kilon painoisena ja joutui saman tien keskoskaappiin. Lapsi oli niin pieni maatessaan lasisessa laatikossa letkujen kiemurrellessä hänen ympärillään.

Olihan hän toivonut, että Vernalla olisi kädet täynnä lasten kanssa. Ei sentään mitään tällaista kuitenkaan. Näinkö häntä nyt rangaistiin juonitteluistaan? Tämä ei ollut oikein! Lapsi oli viaton, ei hänen kuulunut joutua kärsimään isänsä pahoista teoista. Vauva ei kuulemma pääsisi osastolta ainakaan kolmeen viikkoon, ja tälle voisi lääkärien mukaan kehittyä vaikka minkälaista sairautta ennenaikaisesta syntymästä johtuen.

Oskari katseli esikoisensa hyvää tuulta, eikä millään olisi halunnut pilata sitä. Niinpä mies kertoi ainoastaan, että äiti oli sairaalassa uuden vauvan kanssa, joka oli syntynyt vähän normaalia aiemmin. Pikkuveljeä kutsuttaisiin Olaviksi ja tämä pääsisi kotiin muutaman viikon päästä. Jottei Senja huomaisi hänen huolestumistaan, Oskari höpötti tälle ummet ja lammet siitä, miten Olaville vähän isompana laitettaisiin huone yläkertaan Senjan seuraksi ja kuinka lapsille voitaisiin rakentaa leikkimökki pihalle seuraavana keväänä. Hän jopa hermostuksissaan päätyi selittämään sitä, mistä vauvat alunperin tulivat, vaikkei Senja ollut edes kysynyt. (Sitä paitsi kyllähän seitsemänvuotias tyttö jo tiesi, olihan äiti kertonut siitä ensimmäisen kerran yli kolme vuotta aiemmin.) Peittely kuitenkin meni läpi, ja Senja kyseli vain ja ainoastaan innoissaan vauvasta ja ryhtyi saman tien suunnittelemaan tulevaa leikkimökkiä.
*****
Mirella jäi viime osassa juonittelemaan ihanaa Aaroa itselleen. Hän oli kuin olikin päässyt bändikerhoon ilman sen kummempia nurkumisia, mutta juttu ei vain jostain syystä lähtenyt etenemään. Mirella päätteli pojan kiinnostuksen puutteen johtuvan kenties siitä, että tämä ei halunnut koskea varattuun, tai ainakaan Orlandon tyttöön. Siispä vanhasta poikaystävästä oli ilmeisesti pakko hankkiutua eroon ennen varmistusta uudesta, vaikka se kyllä todennäköisesti tiesi autokyytien loppumista.


- Tämä on nyt joku typerä leikki, eikö niin? Teeskentelet, ettet ole enää rakastunut, että joutuisin vakuuttelemaan sulle miten ihana ja kaunis olet ja miten mä sua rakastan. Ja sitten muka heltyisit ja ottaisit mut takasin. Luuletko, että oon niin idiootti, että en tajuaisi? Ei kuule mene läpi.
-Ei kun ihan oikeasti Orlando, ei me voida olla enää yhdessä, Mirella yritti selittää. -En ihan oikeasti rakasta sua enää. Sitä paitsi ei musta edes taida olla tähän seurusteluun ollenkaan. Tykkään olla vapaa enkä halua kahlita itseäni keneenkään.

-Senkin saatanan pikku narttu! Säkö muka noin vaan jätät mut? Sun on kuule ihan turha luulla, että tää jää tähän. Kukaan ei oo vielä koskaan jättänyt mua, ja sä et todellakaan tule olemaan ensimmäinen! Tämä suhde ei oo ohi ennen kuin minä sanon, että tämä on ohi. Mä tulen huomenna aamulla hakemaan sut niin kuin normaalisti. Katsokin että istut auton kyytiin.
Jäämättä odottamaan vastausta poika harppoi pois ja Mirella jäi säikähtäneenä seisomaan keskelle pihaa.
*****

-Sinä olet tainnut ruveta käymään täällä useammin kuin ennen, vai kuvittelenko vain?
-Niin, olen tosiaan tainnut käydä täällä vähän normaalia enemmän, Erno mutisi ja jatkoi. -Oman kirjahyllyn kirjat alkava olla jo useampaan kertaan luettu.
-Aivan, kyllähän sitä ihminen välillä kaipaa vaihtelua elämäänsä, Aila hymyili.


- Ei taida olla ihme, ettei tämän näköinen mies kiinnitä kauniin nuoren naisen huomiota, Erno ajatteli huokaisten.
Hän ei ollut vielä edes kovinkaan vanha, mutta sitä ei olisi voinut kulahtaneiden vaatteiden ja vanhanmallisten silmälasien perusteella sanoa. Eikä tuo hiusleikkauskaan tainnut olla niitä kaikkein tyylikkäimpiä.
Kilpakosijan ilmaantuminen sai vihdoinkin Ernoon puhtia, ja tämä päätti aloittaa Marian lähestymisen ulkonäkönsä päivityksestä. Mies tarttui puhelimeen ja varasi saman tien ajan parturille ja optikolle heti seuraavaksi päiväksi.



- Tämähän näyttää jo ihan hyvältä, mies virnisti kuvalleen. -Melkein parempi kuin olisi voinut kuvitellakaan. Nyt kun vielä saisi ne piilolinssit paikoilleen.

- Kai tällä naamalla pitäisi uskaltaa mennä tytöille juttelemaan siinä missä kenenkään muunkaan, Erno ajatteli varovaisesti.
*****
Sitten varsinaiseen kysymykseen: Mikä oli mielestäsi tämän osan paras kohtaus ja miksi? Kohtauksella tarkoitan siis tässä tapauksessa tuollaista tähtirivien välissä olevaa osuutta.
Ihan ensiksi kiitokset Annikaiselle, joka auttoi minua, kun kuvien näkymisen kanssa oli ongelmia. Vaikkei siitä apua ollutkaan (jouduin siis tekemään osan kokonaan uusiksi), niin sen verran paljon hän kuitenkin uhrasi aikaansa.
Seuraavaksi pahoitteluni siitä, että tämän osan tulemisessa kesti näin pitkän aikaa. Minulla ei vain kerta kaikkiaan ollut yhtään vapaa-aikaa moneen viikkoon opiskelukiireiden takia. Tähän liittyen haluaisin kuulla, onko teillä lukijoilla kiinnostusta siihen, että pitempien taukojen aikana laittaisin esittelyjä esimerkiksi perheiden taloista tai muusta mihin mahdollisesti on kiinnostusta? Toiveita kohteista saa luonnollisestikin esittää.
Seuraavaksi pahoitteluni siitä, että tämän osan tulemisessa kesti näin pitkän aikaa. Minulla ei vain kerta kaikkiaan ollut yhtään vapaa-aikaa moneen viikkoon opiskelukiireiden takia. Tähän liittyen haluaisin kuulla, onko teillä lukijoilla kiinnostusta siihen, että pitempien taukojen aikana laittaisin esittelyjä esimerkiksi perheiden taloista tai muusta mihin mahdollisesti on kiinnostusta? Toiveita kohteista saa luonnollisestikin esittää.
Sitten varsinaiseen kysymykseen: Mikä oli mielestäsi tämän osan paras kohtaus ja miksi? Kohtauksella tarkoitan siis tässä tapauksessa tuollaista tähtirivien välissä olevaa osuutta.
5 kommenttia:
Tuo Orlandon ja Mirellan erokohtaus on minusta ehkä mielenkiintoisin. Myös Ernon muodonmuutosta oli hauska seurata. Hyvä jakso jälleen.
Hei! Minä katselisin mielelläni perheiden taloesittelyitä! Aivan ehdottomasti! Niistä saa aina vinkkejä omaan rakentamiseen, mikä on minulle aina niin ikävä velvollisuus.
Ja paras kohtaus... se oli tuo missä Vernan ennenaikainen synnytys tapahtui ja Oskarin itsesyytökset. Muutenkin Oskarin mennyt elämä kiinnostaa, että mitähän kamalaa sieltä vielä paljastuu seurauksineen. Hui!
Tätä oli jälleen kiva lukea, kiitos!
Tämä on oikeastaan ainoa simtarina jota jaksan lukea ja jonka sivulla käyn usein vilkuilemassa, josko uusia osia olisi ilmestynyt. (:
Kirjoitat hyvin ja juoni on mielenkiintoinen kaikkien hahmojen osalta.
Tässä osassa kiinnostavinta olivat ehkä nuo Oskarista kertovat osiot, hänen elämänsä sotkut kiinnostavat minuakin. Jännityksellä odotan, mitä seuraavissa osissa tapahtuu.
Myös taloesittelyt kiinnostaisivat. (:
Tekisipä mieleni laittaa legacytarinani sivulta linkki tänne, sopiiko se?
Kiitoksia kehuista!
Linkitykseen ei tarvitse kysyä lupaa. En oikein ymmärrä, miksi kukaan pahastuisi siitä. Minä en ainakaan.
Hei!
Tarinasi on aivan mahtava! Minä pidän kovasti.. Toivottavasti jaksat jatkaa tätä vielä pitkään.. Mistä muuten se Senjan huoneen parvisänky on? Vai onko tullut jonkun lisäosan mukana?
Lähetä kommentti