Ekstra 1: Routajärvien koti

Jotkut teistä varmaan ovat huomanneet, että minulla on ollut aika pahoja ongelmia Solaniemen naapuruston kanssa (lisää asiasta löytyy Simpsakoiden peli- ja Radolan teknisistä ongelmista). Löysin tänään mahdollisen kiertotien saada naapurusto näkymään, mutta en tiedä miten satunnaista sen toimiminen on. Toivon mukaan kuitenkin pääsen nyt siis jatkamaan Solaniemen parissa.

Jotta päivitystauko ei venyisi liian pitkäksi ja koska taloesittelyt saavuttivat jonkinlaista suosiota, niin tässäpä olisi ensimmäinen: Oskari, Verna, Senja ja Olavi Routajärven koti. Kuvia on paljon, jotta kiinnostuneet varmasti saisivat tiedonhalunsa tyydytettyä, ja selityksiä samoin, jotta olisi helppo pysytellä mukana.

Tässä talo etupuolelta. Talon jalka on tehty kivestä, seinissä on valkoinen rappaus ja ikkunanpuitteet on maalattu mustiksi, mikä mielestäni tuo rytmiä talon ulkokuoreen. Huomattavaa on myös olohuoneeseen vievä suuri ikkuna (huone ei suinkaan ole oikeasti niin tyhjä, miltä se tuossa näyttää). Ulko-oven edusta on katettu lasilla.

Oskari halusi välttämättä rakennuttaa kiviaidan pihansa ympärille. (Me taidamme tietää asialle hieman oikeammat perustelut kuin mitä Verna sai.) Portti pitää ulkona niin kutsumattomat ihmis- kuin eläinvieraatkin. Etupihalle on jätetty tilaa autoille.

Tässä vielä talo takaapäin.

Etupiha, missä Senja on pyydystämässä perhosia, vaikka lupasi äidilleen haravoida maahan pudonneet lehdet. Vasemmalla olevat portaat vievät siis portille. Nuo kummalliset kaaret taloon vievän portaikon ylä- ja alapäässä kannattelevat valoja.

Tässä vielä etupihan ruokailuryhmä.

Ja tässä talo iltavalaistuksessaan.

Sitten itse huoneisiin. Sisälle astuttaessa saavutaan suoraan olohuoneeseen. Siitä oikealle on keittiö, minkä yläpuolella taas kylpyhuone. Sekä olo- että kylpyhuoneesta päästään lastenhuoneeseen, mikä on valmiina odottamassa pikku-Olavin kotiintuloa. Vasemmanpuolimmaisin on Vernan ja Oskarin makuuhuone. Makuu- ja olohuoneen välillä on siis aikaisemmin mainitsemani lasilla katettu kuisti.

Tässä vielä näkökulmaa yläviistosta.

Toisesta suunnasta myös.

Sitten lähikuva olohoneeseen. Oikealla alhaalla on televisionurkkaus, vasemmalla kirjahylly ja sohva, vasemmalla ylhäällä takka ja alhaalla yläkertaan vievät portaat.

Tässä vielä lukupaikka ja takka sekä olohuoneen lamput.

Senja esittelemässä televisionurkkausta. Tuo valkoinen ovi vie siis lastenhuoneeseen, vasemmalla olevat lasiset ulos.

Olohuoneesta vie suuri oviaukko keittiöön. Ruokailuryhmä on sijoitettu ikkunan alle vasempaan reunaan ja kaapistot oikeaan ylänurkkaan. Muuten hyvin harmaasävyistä huonetta piristää oranssi pörrömatto ja maljakkoryhmä nurkkakaappien välissä, sekä suuri muotoiltu ruukkupensas.

Verna testaamassa ruokapöydän toimivuutta. Jääkaapin vierestä pääsee siis olohuoneeseen (sanokaa muuten, jos väännän näitä liiankin rautalangasta).

Tässä kaapistot ja keittiön kodinkoneet. Palohälytin on sijoitettu epäsimimäisesti kattoon.

Ja tässä vielä viherkasvin nurkka, mistä pääsemmekin kylpyhuoneeseen.

Kylpyhuoneesta löytyy (yllättäen) suihku, kylpyamme, allas kaappeineen, suuri peili sekä vessanpönttö. Väritys noudattelee keittiön hillittyä linjaa.

(Kamala, kun näitä pieniä huoneita on vaikea kuvata...) Tässä taas toisenlaista näkökulmaa. Vasemmanpuoleinen ovi vie siis keittiöön, yläpuolinen lastenhuoneeseen.

Ja vielä huone ulkoseinän puolelta. Suuret ikkunat on peitetty valkoisilla puukaihtimilla.

Sitten pikku-Olaville varattuun huoneeseen. Tässä on vähän liikaa ovia lastenhuoneeksi, mutta paikka oli muuten niin sopiva vanhempien makuuhuoneen ja kylpyhuoneen välissä. Oikeassa reunassa hoitopöytä, ylhäällä keskellä sänky, vasemmassa ylänurkassa lelulaatikko ja mahtimaitoa.

Näkymä kylpyhuoneen ovelta. Perältä on pääsy vanhempien huoneeseen ja vasemmalta olohuoneeseen. Senjan taaperoaikaiset lelut on jo kaivettu esille pikkuveljeä odottamaan.

Tässä vielä katsaus vastakkaisesta suunnasta. Oikeassa alanurkassa oleva möykky on potta.

Vernan ja Oskarin makuuhuone on sisustettu viileän turkoosilla, kesäisellä vihreällä ja ripauksella valkoista. Ylhäällä siis sänky (jota toinen nukkujista ei ole näköjään jaksanut sijata) ja yöpöydät, oikealla alhaalla työpöytä ja vasemmalla vaatekaappi.

Tässä vielä lähikatsaus nukkumisalkovista. Sängyssä Marimekon lakanat, joiden innoittamana Verna valitsi huoneen värityksen.

Näkymä ovelle päin.

Vielä työpöytä tietokoneineen, ja sitten onkin aika kurkistaa yläkertaan.

Oikealla alhaalla näkymä epäilyttävän tyhjännäköiseen olohuoneeseen, mistä pääsee lasiportaita pitkin porrastasanteelle, josta taas on pääsy Senjan huoneeseen ja pieneen yläaulaan. Oikealla ylhäällä on harrastehuone ja vasemmalla vessa.

Tässä vielä näkökulmaa yläviistosta. Oikealla katettu parveke, jonne on käynti aulasta.

Unohdin ottaa "ilma"kuvan harrastehuoneesta, mutta tästäkin näkyy melkein kaikki. Huoneesta löytyy siis kirjahylly, sohva, shakkipöytä ja piano.

Sama näkymä alemmasta kulmasta Vernalla höystettynä.

Ja vielä huoneen toinen laita, mistä siis löytyy piano ja pikkupöytä.

Yläkerran aula, joka on pöytää, muutamaa koristusta ja kasvia lukuunottamatta tyhjä.

Tässä vielä näkymä porrastasanteelle vievältä ovelta. Vasemmalla näkyy pilkahdus parvekkeesta, ovesta pääsee vessaan.

Parvekkeelta löytyy perinteisesti kaukoputki sekä pari lepotuolia.

Yläkerran WC:stä olikin jo kuva viimeisimmässä osassa, joten tässä vain kuva ylhäältä. Huoneessa on suihku, pönttö ja allas peileineen.

Senjan vaaleanpunaiseen huoneeseen pääsimme myös tutustumaan viime osassa. Tässä tyttö on juuri leikkimässä nukkekodillaan. Vasemmalla ylhäällä on kirjoituspöytä ja radio sekä lelulaatikko pöydän vieressä. Oikealla parvisänky, jonka alapuolelle on sijoitettu vaatelipasto ja tietokonepöytä.

Näkymä sängyltä.

Tuo tyttö hemmotellaan vielä ihan pilalle! Kuvassa Senjan tietokonenurkka.

Ja lopuksi vielä porrastasanne, mistä löytyy Senjan maalausteline ja pari kasvia, sekä hempeitä tauluja pehmentämässä liian kliinistä vaikutelmaa.

Osa 3: Muodonmuutos

Eräänä syysiltana Erno oli pihalla täydentämässä hyönteiskokoelmaansa. Hänen ajatuksensa kuitenkin harhailivat jossain aivan muualla.

Siitä oli nyt kolme kuukautta, kun Aila oli puodissaan esitellyt hänelle tytön nimeltä Maria. Sillä hetkellä Ernon elämä tuntui kääntyneen ylösalaisin. Tuo nuori nainen oli nimeään myöten sellainen, miksi hän oli oman Mariansa kuvitellut. Siis sen nuoren naisen, jonka oli teoksessaan kirjoittanut rakastumaan Ernestoon. Erno ei myöntänyt olevansa taikauskoinen, mutta sana kohtalo oli väkisin sivunnut hänen ajatuksiaan.

Tuon päivän jälkeen Erno ei saanut Mariaa mielestään. Lopulta hänen oli pakko tehdä jotakin. Syvänpunainen ruusu ja ote yhdeltä hänen lempirunoilijoistaan löysivät tiensä tytön ovelle, ja kirje toisensa jälkeen syntyi kuin tyhjää vain. Hän oli jopa lähettänyt Marialle lipun taidenäyttelyyn nähdäkseen, oliko tämä lainkaan välittänyt hänen lähentymisyrityksistään. Tytön ilmestyttyä paikalle Erno tiesi saaneensa tämän kiinnostuksen, mutta silti ei uskaltanut tehdä aloitetta edetäkseen pidemmälle. Mitä jos Maria ei olisikaan kiinnostunut hänestä todellisena henkilönä? Tai jos tämä kuitenkin tuli paikalle pelkkää uteliaisuuttaan.


Erno ryhtyi käymään Ailan kirjapuodissa aiempaa useammin siinä toivossa, että näkisi Mariaa ja voisi kenties tutustua tähän kuin sattumalta. Myöhemmin hän voisi sitten paljastaa kuka oli. Suunnitelma ei vain tuntunut etenevän. Maria kyllä kävi puodissa melko usein ja lausui hänelle tervehdyksen heidän kohdatessaan, mutta siinä kaikki huomio mitä tältä sai. Tyttö tosin muutenkin tuntui viihtyvän usein omissa oloissaan, eikä ainakaan oma-aloitteisesti lähestynyt Ailaa lukuunottamatta ketään muutakaan.

Erno omasta puolestaan ei vain saanut aloitettua keskustelua, ei sitten mitenkään. Monta kertaa hän oli jo päättänyt ottaa itseään niskasta kiinni, mutta tilaisuus toisensa jälkeen meni käyttämättömänä ohi. Kun hän yritti kävellä tytön luo, veri tuntui valahtavan jalkoihin, suuta kuivasi, huimasi ja sydän löi niin, että varmaankin koko kauppa kuuli. Erno tunsi olevansa umpikujassa, josta ei löytänyt tietä ulos.

*****

Oskarin suunnitelma eteni loistavasti. Hän oli saanut vaimonsa huolestumaan tyttärestään niin paljon, että tämän sai hyvinkin helposti ohjattua ajattelemaan, josko Senjan kuitenkin olisi parempi kotona äitinsä kanssa. Verna siis päätti jättäytyä vähäksi aikaa pois työelämästä ja omistautui kodilleen.


Verna oli myös vihdoinkin lupautunut toiseen lapseen, jota Oskari olikin toivonut jo pitempään. Senja oli ihaninta, mitä maailmassa oli, mutta kukapa isä ei haaveilisi omasta pojasta? Kahdenkeskiset hetket tuottivatkin tulosta suorastaan yllättävän pian.


Tuskin kukaan olisi voinut olla onnellisempi uutisesta kuin Oskari. Toki hän oli toivonut tätä vauvaa, mutta se ei ollut ainoa syy miehen riemuun. Toinen lapsi sitoisi Vernan entistä tiukemmin kotiin, eikä tämä ehkä enää haaveilisi poliitikon urasta entiseen tapaan.


Vernan raskaus oli alusta asti vaikea. Hän voi usein pahoin ja joutui viettämään suuren osan päivästä pitkällään. Siksi he joutuivat kuitenkin palkkaamaan lapsenvahdin osaksi päivää, mutta äidin ollessa kotona, ei ollut pelkoa, että kävisi kuten edellisen kanssa. Uusi lapsenvahti tosin muutenkin tuntui kyvykkäämmältä, ja Senja viihtyi tämän kanssa oikein hyvin.


Lopulta lapsenvahti kuitenkin kävi tarpeettomaksi, kun perheen pikku prinsessan oli aika aloittaa koulu. Tapausta juhlittiin Senjan lempiherkun, mansikka-vadelmahyytelön parissa.


Ison tytön ei tietenkään enää sopinut asua pikkulastenhuoneessa vanhempien vieressä, joten tälle sisustettiin oma vaaleanpunainen unelma yläkertaan. Oskari hankki tytölle kaiken, mitä tämä vain halusi ja vähän enemmänkin.


Huoneesta löytyikin hienon työpöydän, nukkekodin ja lelulaatikon lisäksi myös tietokone ja - mikä Senjan mielestä parasta - parvisänky.


Toki yläkertaan oli laitettava myös kylpyhuone. Tähän asti perhe oli saanut pärjätä yhdellä ainoalla, kun yläkerta oli ollut keskeneräinen heidän muutostaan asti. Luonnollisestikin Senja sai jälleen valita sisustuksen, ja kylpyhuoneisiin erikoistuneen liikkeen avustuksella huoneeseen loihdittiin ihana kesäinen tunnelma.

*****

Joonas oli alkanut lyöttäytyä Marian seuraan aina, kun heiltä loppui työpäivä samaan aikaan. Mies oli kieltämättä hauskaa seuraa, ja he jäivät välistä pitkiksikin ajoiksi juttelemaan Marian kodin edustalle kotimatkan päätteeksi. Joonaksen poikamaisessa hymyssä oli jotakin kovin vetoavaa, ja Maria huomasi haaveisiinsa ilmestyneen uusi henkilö Herra Salaperäisen lisäksi.


Joonas oli alkanut välistä myös soitella Marialle milloin milläkin verukkeella. Mies ei vielä toistaiseksi ollut tehnyt mitään kummempaa aloitetta, mutta jos tämän muut teot eivät viitanneet kiinnostukseen, niin mihin sitten?


Kulunut syksy oli ollut harvinaisen lämmin, joten Maria vietti usein aikaa heidän pienellä takapihallaan mietiskellen tilannettaan. Hän oli ensin ajatellut Joonaksen kenties olevan hänen salaperäinen ihailijansa, mutta tullut lopulta kuitenkin siihen tulokseen, että sen täytyi olla joku muu. Hän oli kuin ohimennen joskus kysäissyt mieheltä, oliko tämä käynyt tutustumassa siihen taidenäyttelyyn, mihin hän oli saanut liput. Ei kai olisi ollut mitään järkeä, että tämä olisi kieltänyt asian, jos olisi ollut kirjeiden lähettäjä? Joonas ei sitä paitsi vaikuttanut lainkaan sellaiselta luonteelta, joka lähestyisi ihastustaan salassa. Ja kun Maria tarkemmin mietti, niin hänhän oli saanut ruusun sinä päivänä, kun oli ensimmäistä kertaa käynyt koululla. Kaikki asiat todistivat Joonaksen osallisuutta vastaan.

Aivan toinen asia sitten olikin se, mitä hän muuten ajatteli miehestä. Joonas tosiaan tuntui olevan kiinnostunut, ja varmasti jossain vaiheessa ottaisi asian puheeksi. Halusiko Maria todella odottaa salaisen ihailijan yhteydenottoa, jota ei kenties koskaan edes tulisi? Joonas sen sijaan oli todellinen. Hän oli hauska ja miellyttävä, hän jakoi Marian kiinnostuksen lapsiin ja oli vain muutaman vuoden vanhempi. Mitä hän oikastaan edes tiesi tuosta toisesta ihailijastaan? Tämä ei ollut paljastanut itsestään varsinaisesti mitään. Ehkäpä koko asia olikin vain jonkun kummallinen pila tai joku epämääräinen koe. Miksi muuten mies ei vieläkään ollut paljastanut itseään, vaikka ensimmäisestä ruususta oli jo niin pitkä aika?

*****

Eräänä yönä Verna heräsi kesken uniensa. Kaikki ei nyt ollut kunnossa. Hänestä tuntui aivan siltä, kuin vauva olisi ollut syntymässä, vaikka laskettuun aikaan oli kuitenkin vielä viikkokausia aikaa. Verna herätti miehensä ja käski tämän pukea päälleen. Heidän olisi lähdettävä sairaalaan saman tien.

Lääkärit eivät voineet tehdä enää mitään. Vauva syntyi alle kahden kilon painoisena ja joutui saman tien keskoskaappiin. Lapsi oli niin pieni maatessaan lasisessa laatikossa letkujen kiemurrellessä hänen ympärillään.


Oskari tunsi olonsa hirveäksi. Hänen täytyi aamulla jättää vaimonsa ja pieni poikansa sairaalaan, sillä yöksi hälytetty lapsenvahti joutui lähtemään, eivätkä vanhemmat haluneet jättää Senjaa yksin kotiin. Tytär oli vielä nukkumassa, ja yksin jäänyt Oskari joutui synkkien ajatusten piinaamaksi.

Olihan hän toivonut, että Vernalla olisi kädet täynnä lasten kanssa. Ei sentään mitään tällaista kuitenkaan. Näinkö häntä nyt rangaistiin juonitteluistaan? Tämä ei ollut oikein! Lapsi oli viaton, ei hänen kuulunut joutua kärsimään isänsä pahoista teoista. Vauva ei kuulemma pääsisi osastolta ainakaan kolmeen viikkoon, ja tälle voisi lääkärien mukaan kehittyä vaikka minkälaista sairautta ennenaikaisesta syntymästä johtuen.


Yläkerrasta kuuluvat äänet keskeyttivät Oskarin ajatukset. Senja hyppeli alas pirteänä kuin peipponen. Vanhemmat eivät olleet viitsineet herättää tätä yöllä, kun eivät tienneet kuinka pitkäksi aikaa joutuisivat jäämään sairaalaan. Niinpä tyttö oli autuaan tietämätön yön tapahtumista.

Oskari katseli esikoisensa hyvää tuulta, eikä millään olisi halunnut pilata sitä. Niinpä mies kertoi ainoastaan, että äiti oli sairaalassa uuden vauvan kanssa, joka oli syntynyt vähän normaalia aiemmin. Pikkuveljeä kutsuttaisiin Olaviksi ja tämä pääsisi kotiin muutaman viikon päästä. Jottei Senja huomaisi hänen huolestumistaan, Oskari höpötti tälle ummet ja lammet siitä, miten Olaville vähän isompana laitettaisiin huone yläkertaan Senjan seuraksi ja kuinka lapsille voitaisiin rakentaa leikkimökki pihalle seuraavana keväänä. Hän jopa hermostuksissaan päätyi selittämään sitä, mistä vauvat alunperin tulivat, vaikkei Senja ollut edes kysynyt. (Sitä paitsi kyllähän seitsemänvuotias tyttö jo tiesi, olihan äiti kertonut siitä ensimmäisen kerran yli kolme vuotta aiemmin.) Peittely kuitenkin meni läpi, ja Senja kyseli vain ja ainoastaan innoissaan vauvasta ja ryhtyi saman tien suunnittelemaan tulevaa leikkimökkiä.

*****

Mirella jäi viime osassa juonittelemaan ihanaa Aaroa itselleen. Hän oli kuin olikin päässyt bändikerhoon ilman sen kummempia nurkumisia, mutta juttu ei vain jostain syystä lähtenyt etenemään. Mirella päätteli pojan kiinnostuksen puutteen johtuvan kenties siitä, että tämä ei halunnut koskea varattuun, tai ainakaan Orlandon tyttöön. Siispä vanhasta poikaystävästä oli ilmeisesti pakko hankkiutua eroon ennen varmistusta uudesta, vaikka se kyllä todennäköisesti tiesi autokyytien loppumista.


Mirella siis kutsui Orlandon käymään kotonaan. Hän ryhtyi selittämään, miten heidän ei enää kannattaisi olla yhdessä, koska Mirella ei sitten kuitenkaan ollut sitoutuvaa tyyppiä, vaikka niin ensin luuli. Sitä paitsi rakkaus heidän väliltään oli kuollut jo pitkän aikaa sitten, olihan Orlandokin sen varmasti huomannut.


Mirellan päästyä sanomasta, ettei ero ollut pojan vika, vaan vika oli hänessä itsessään, Orlando tuhahti ja avasi vihdoin suunsa.
- Tämä on nyt joku typerä leikki, eikö niin? Teeskentelet, ettet ole enää rakastunut, että joutuisin vakuuttelemaan sulle miten ihana ja kaunis olet ja miten mä sua rakastan. Ja sitten muka heltyisit ja ottaisit mut takasin. Luuletko, että oon niin idiootti, että en tajuaisi? Ei kuule mene läpi.
-Ei kun ihan oikeasti Orlando, ei me voida olla enää yhdessä, Mirella yritti selittää. -En ihan oikeasti rakasta sua enää. Sitä paitsi ei musta edes taida olla tähän seurusteluun ollenkaan. Tykkään olla vapaa enkä halua kahlita itseäni keneenkään.


Lopulta Orlando alkoi tajuta, että Mirella taisikin olla tosissaan. Tämän kädet puristuivat nyrkkiin vihasta.
-Senkin saatanan pikku narttu! Säkö muka noin vaan jätät mut? Sun on kuule ihan turha luulla, että tää jää tähän. Kukaan ei oo vielä koskaan jättänyt mua, ja sä et todellakaan tule olemaan ensimmäinen! Tämä suhde ei oo ohi ennen kuin minä sanon, että tämä on ohi. Mä tulen huomenna aamulla hakemaan sut niin kuin normaalisti. Katsokin että istut auton kyytiin.

Jäämättä odottamaan vastausta poika harppoi pois ja Mirella jäi säikähtäneenä seisomaan keskelle pihaa.

*****

Ernon ollessa taas eräänä päivänä kirjapuodissa käymässä, Aila tuli tavalliseen tapaansa juttelemaan hänelle.
-Sinä olet tainnut ruveta käymään täällä useammin kuin ennen, vai kuvittelenko vain?
-Niin, olen tosiaan tainnut käydä täällä vähän normaalia enemmän, Erno mutisi ja jatkoi. -Oman kirjahyllyn kirjat alkava olla jo useampaan kertaan luettu.
-Aivan, kyllähän sitä ihminen välillä kaipaa vaihtelua elämäänsä, Aila hymyili.


-Asiasta toiseen, nuo kaksi tuntuvat viihtyvän kovin hyvin yhdessä nykyään. Vaikka ethän sinä tietenkään ole huomannut, kun käyt täällä vain kirjoja katselemassa, vanhus sanoi ja viittasi keskustelukumppaninsa selän taakse. Ernon sydän jysähti. Hän tiesi katsomattakin katkä kaksi siellä juttelivat. Se ei siis ollutkaan vain hänen mustasukkaisen mielensä kuvittelua! Jos Ailakin huomasi... Erno sopersi jotakin vastauksen tapaista ja lähti epämääräisen verukkeen mutisten ulos kaupasta.


Kotiin päästyään Erno teki jotakin, mistä ei ollut välittänyt vuosikausiin. Hän meni peilin eteen ja ryhtyi tarkastelemaan itseään.
- Ei taida olla ihme, ettei tämän näköinen mies kiinnitä kauniin nuoren naisen huomiota, Erno ajatteli huokaisten.
Hän ei ollut vielä edes kovinkaan vanha, mutta sitä ei olisi voinut kulahtaneiden vaatteiden ja vanhanmallisten silmälasien perusteella sanoa. Eikä tuo hiusleikkauskaan tainnut olla niitä kaikkein tyylikkäimpiä.

Kilpakosijan ilmaantuminen sai vihdoinkin Ernoon puhtia, ja tämä päätti aloittaa Marian lähestymisen ulkonäkönsä päivityksestä. Mies tarttui puhelimeen ja varasi saman tien ajan parturille ja optikolle heti seuraavaksi päiväksi.


Erno saikin optikolta piilolinssit ja sen lisäksi hänelle laitettiin uudet tyylikkäät silmälasit tilaukseen. Vaatekaupassa mies uskaltautui pyytämään apua myyjältä, joka keräsikin hänelle sitten ison kasan hyvännäköisiä vaatteita, mistä valita. Mihinkään erikoisuuksiin Erno ei uskaltanut ryhtyä, mutta rekillä roikkui onneksi myös runsaasti tyylikkäitä perusvaatteita, ja mies suuntasikin lopulta kohti parturia kahden täyden kassin kanssa.


Erno pyysi parturia leikkaamaan hiukset johonkin tyylikkääseen malliin, ja oli suorastaan yllättävän tyytyväinen lopputulokseen. Lyhyt tukka sopi hänelle paljon paremmin, kuin otsalla roikkuva kuontalo. Kotiin palaava mies oli aivan poikki, mutta tyytyväinen selvittyään päivästä kunnialla.


Heti ensimmäiseksi kotona Erno puki päälleen uudet vaatteensa ja katsoi lopputulosta peilistä.
- Tämähän näyttää jo ihan hyvältä, mies virnisti kuvalleen. -Melkein parempi kuin olisi voinut kuvitellakaan. Nyt kun vielä saisi ne piilolinssit paikoilleen.


Vaikealta kuulostanut toimenpide olikin loppujen lopuksi yllättävän helppo, ja täysin uudistunut Erno Vihervaara katseli kuvaansa tyytyväisenä.
- Kai tällä naamalla pitäisi uskaltaa mennä tytöille juttelemaan siinä missä kenenkään muunkaan, Erno ajatteli varovaisesti.

Nähtäväksi jää, uskaltaako mies ottaa seuraavan askeleen.

*****

Ihan ensiksi kiitokset Annikaiselle, joka auttoi minua, kun kuvien näkymisen kanssa oli ongelmia. Vaikkei siitä apua ollutkaan (jouduin siis tekemään osan kokonaan uusiksi), niin sen verran paljon hän kuitenkin uhrasi aikaansa.

Seuraavaksi pahoitteluni siitä, että tämän osan tulemisessa kesti näin pitkän aikaa. Minulla ei vain kerta kaikkiaan ollut yhtään vapaa-aikaa moneen viikkoon opiskelukiireiden takia. Tähän liittyen haluaisin kuulla, onko teillä lukijoilla kiinnostusta siihen, että pitempien taukojen aikana laittaisin esittelyjä esimerkiksi perheiden taloista tai muusta mihin mahdollisesti on kiinnostusta? Toiveita kohteista saa luonnollisestikin esittää.

Sitten varsinaiseen kysymykseen: Mikä oli mielestäsi tämän osan paras kohtaus ja miksi? Kohtauksella tarkoitan siis tässä tapauksessa tuollaista tähtirivien välissä olevaa osuutta.