Kuinka heidän elämänsä jatkuvat?

Maria jäi viimeksi miettimään Joonaksen yllätyskosintaa. Lopulta hän sitten tajuaakin, ettei vain tunne miestä kohtaan sitä mitä pitäisi. Ja oikeastaan hän ei ole vielä edes valmis vakiintumaan, kun nuoruus on tähän asti jäänyt lähes elämättä. Hän haluaisi vielä joskus opiskella ja matkustella ennen perheen perustamista, ja loppujen lopuksi se valkoinen omakotitalo maaseudulla ei ehkä sittenkään ole sitä, mitä hän elämältään toivoo.

Joonas-parka saa siis vaimon sijasta vain särkyneen sydämen. Maria tuntee pitkään huonoa omatuntoa siitä, mutta tietää kuitenkin tehneensä oikein. Hän alkaa viettää enemmän aikaa kodin ulkopuolella ja ilmoittautuu jopa avoimeen yliopistoon tähtäimenään valmistua joskus ihan oikeaksi opettajaksi.

Erno on epäonnisen ravintolaillan jälkeen lähes linnoittautunut kotiinsa. Lopulta hänen korviinsa onnistuu kuitenkin kantautumaan tieto siitä, että Maria on jälleen yksin. Varovaisesti hän ryhtyy taas käymään Ailan kirjakaupassa ja erään rohkaisevan hymyn jälkeen uskaltautuu lopulta tytön juttusille. He sopivat unohtavansa aiemman ja aloittavansa ystävyytensä aivan puhtaalta pöydältä.

Aika kuluu, ystävyys syvenee ja jossain vaiheessa muuttuu parisuhteeksi. Maria laittaa kotitalon vuokralle, muuttaa siskonsa kanssa Ernon luokse ja pääsee vihdoinkin opiskelemaan täysipäiväisesti rahahuolten helpotettua. Pariskunta alkaa suunnitella häitä ja Maria laittaa samalla taloa viihtyisämmäksi. Tässä vaiheessa Ernon vanhemmat päättävätkin palata kotiin eläkeläisparatiisistaan. Ernon kotitalo on suuri ja kaikille olisi kyllä riittävästi tilaa, mutta tulevat appivanhemmat eivät mukisematta hyväksykään uusia perheenjäseniään eivätkä nämäkään ole niin innoissaan asumisesta vieraiden ihmisten kanssa. Yhteentörmäyksiä sattuu jatkuvasti ja lopulta Maria saa suostuteltua Ernon oman kodin hankkimiseen. (Tämä talo minulla oli jo valmiina ja jäi nyt sitten ihan käyttämättä. Ensimmäinen mansardikattoiseni... Se oli ihana!) Muutaman vuoden päästä pariskunnalle syntyy punatukkainen Anna-tytär (Melkein Montgomeryn Annan kaima, Ernohan on Vihervaara...), mutta sen enempää emme heidän kohtalostaan saa kuulla.

Oskari jäi myös jännittäviin tunnelmiin edellisessä jaksossa. Hän meni lupaamaan Augustalle olevansa tämän käytettävissä tarpeen tullen ja on nyt sitten jokseenkin hermostunut siitä, mitä nainen oikein on aikeissa vaatia. Eräänä päivänä hän sitten saakin töissä ollessaan puhelun, jossa Augusta käskee hänet seuraavana viikonloppuna samaiseen kahvilaan, jossa nämä aiemminkin tapasivat.

Tällä välin Ellen on joutunut sairaalaan raskausmyrkytysepäilyn takia. Lääkärit huomaavat hänen arvoissaan jotain outoa ja tekevät kokeita kokeiden perään saadakseen vaivan selville. Lopulta kuitenkin heidän on myönnettävä, että naista on myrkytetty ilmeisesti jo pidemmän aikaa. Asia viedään poliisien tutkittavaksi ja nämä tulevatkin siihen tulokseen, että myrkyn antaja on luultavastikin sairaanhoitaja Raija, tällä kun on ollut siihen paras mahdollisuus ja nainen tuntuu lisäksi kadonneen tyystin. Poliisi ei kuitenkin onnistu löytämään motiivia Raijan teolle, ja syyttävä sormi alkaa pian osoittaa Augustaa.

Päivää ennen pelättyä tapaamista Oskari lukee lehdestä Augustan pidätyksestä todennäköisin syin. Kivi tuntuu vierähtävän sydämeltä hänen vapautuesssaan velvoitteestaan ainakin toistaiseksi, mutta samalla palaa pelko Vernan töiden takia, nyt kun ei olisi ketään estämässä tämän etenemistä.

Jollain tavoin Oskari ja Verna löytävät kuitenkin tasapainon töiden ja perheen (ja piilottelun) välille. Vuosien kuluttua Vernan ollessa yksin kotona heidän ovelleen ilmestyy mies kysymään Oskaria. Tämä vaikuttaa hyvin töykeältä eikä kerro asiaansa, joten Verna kysyy myöhemmin mieheltään, mistä asiassa mahtoi olla kyse. Oskari valahtaa kalpeaksi kuin lakana ja joutuu lopulta tunnustamaan koko synkän totuuden.

Perhe ei enää koe olevansa turvassa kotonaan, vaan päättää paeta. Senja lähetetään kaukaiseen yliopistoon ja vanhemmat Olavin kanssa katoavat maan alle. Sen jälkeen emme tiedä heidän vaiheistaan.

Ellen ja Gabriel järkyttyvät syvästi kuullessaan myrkytysepäilyistä ja päättävät olla koskaan palaamatta aiempaan kotiinsa. Ellen on määrätty vuodelepoon synnytykseen asti, mutta Gabriel käy etsimässä heille uutta taloa ja kantaa sairaalaan kilokaupalla kuvia ja esitteitä. Lopulta he löytävät ihanan kodin, jonka Gabriel vaimonsa yllätykseksi vielä kalustaa sisustussuunnittelijan avustuksella urkittuaan sitä ennen mahdollisimman paljon tämän mieltymyksiä. Mikään uudessa kodissa ei muistuta vanhaa sukutaloa: se on moderni, valoisa ja tilava (tämäkin minulla olisi ollut valmiina :( ) ja Ellen totta kai rakastuu siihen täysin päästessään vihdoin kotiin pienen (ja onneksi terveen) nyytin kanssa. Vähän tämän jälkeen Augusta tuomitaan syylliseksi Ellenin ja vauvan myrkyttämisestä ja passitetaan vuosiksi vankilaan. Pieni perhe saa vihdoinkin sellaisen rakkauden ja kaikinpuolisen kunnioituksen täyttämän elämän, jonka on ansainnut.

Mirellan elämästä en tiedä ennen yliopistoaikaa paljoakaan. Sinne hän kuitenkin hakee ja päätyy samaan kaupunkiin teini-iän rakkautensa Aaron kanssa. Erään kostean illan päätteeksi nämä kaksi päätyvät viettämään yönsä yhdessä. Seuraavana päivänä Aaro kuitenkin järkyttyy herätessään Mirella vierellään. Kyse ei ole siitä, etteikö hän olisi tyttöä koskaan halunnut. Hänellä vain oli kannettavanaan liian synkkä salaisuus: osallisuus Mirellan vanhempien kuolemassa. Jos vielä muistatte, niin Kuusjärvet kuolivat jäädessään maanvyöryn alle, jonka aiheutti joukko juhlivia nuoria. Aaro oli osa tätä porukkaa ja muiden mukana hän oli heitelly kiviä.

Poikaparka näki yhä uudelleen ja uudelleen painajaisia tuosta tapahtumasta. Mirellan kiinnostus tuntui mukavalta ja jos tämä olisi ollut kuka tahansa toinen, ei Aarolla olisi ollut mitään tätä vastaan. Hän halusi kuitenkin unohtaa, ja vaikkei siihen pystyisikään, niin kuinka sellaisen asian muka voisi tunnustaa? Siksi hän päätti pitää Mirellaan mahdollisimman pitkän välimatkan.

Vuosien mittaan Aaro ajattelee tapahtumia yhä vähemmän, eikä edellisen illan juhlissa kumma kyllä muistelekaan koko asiaa, vaikka Mirellan tunnistaakin. Aamulla tyttö kuitenkin nukkuu hänen sängyssään ja kaikki tunteet vuosien takaa palaavat mieleen yhtenä vyörynä ja hänen on pakko lähteä ulos. Poika kävelee pitkin kaupungin katuja ajatuksissaan, ja päättää lopulta yrittää jättää asian taakseen. Tullessaan kotiin leipomosta hakemansa sämpyläpussin kanssa vihainen Mirella tulee rappukäytävässä vastaan. Aaro selittää vain hakeneensa heille syömistä ja kutsuu tytön takaisin sisälle. Tästä alkaa heidän rakkaustarinansa, jonka ajattelin päättyvän hitaasti kituvaan avioliittoon (Aaron bändi saa menestystä ja tämä on koko ajan kiertueella, Mirella on paljon yksin ja päätyy silloin tällöin pettämään miestään rakkaudennälässään ja vähitellen puolisot ajautuvat toisistaan erilleen), mutta koska en halua lopettaa tätä onnettomasti enkä tiedä mitä tuon jälkeen olisi tapahtunut, jätettäköön kertomus suhteen onnelliseen alkuun.